Sikiön perätila, akupunktio ja moksa kiinalaisen lääketieteen näkökulmasta

Perätila ei ole äidin syy

Perätila on vauvan asento kohdussa. Se ei tarkoita, että äiti olisi tehnyt jotakin väärin, liikkunut väärällä tavalla tai jättänyt jotakin tekemättä.

Raskauden loppuvaiheessa vauvan asentoon vaikuttavat monet asiat: kohdun ja lantion tila, vauvan koko, istukan sijainti, lapsiveden määrä, raskauden yksilöllinen kulku ja se, miten paljon tilaa liikkeelle vielä on. Kaikkea tätä ei voi ohjata tahdonvoimalla.

Kiinalaisen lääketieteen näkökulmasta perätilaa katsotaan osana äidin kehon kokonaisuutta, mutta ei syyllistävästi. Tarkoitus ei ole etsiä "virhettä", vaan hahmottaa, millaisessa tilanteessa keho on juuri nyt.

Onko keho hyvin jännittynyt? Onko lantion ja alaselän alueella kireyttä? Onko olo kylmä, väsynyt tai ylivireinen? Onko raskauden loppuvaiheessa tilaa, lämpöä, liikettä ja rauhaa muutokselle?

Nämä eivät ole yksittäisiä vastauksia siihen, miksi vauva on perätilassa. Ne ovat asioita, joita kiinalaisessa lääketieteessä voidaan tarkastella, kun halutaan ymmärtää raskauden loppuvaiheen kokonaisuutta.

Mikä moksa on?

Moksa on kiinalaisen lääketieteen lämpöhoito, jossa tietylle akupunktiopisteelle annetaan lämpöärsyke ilman, että ihoa poltetaan.

Sikiön perätilan yhteydessä moksaa käytetään usein pikkuvarpaan ulkosyrjällä sijaitsevalle pisteelle BL67. Tämä piste kuuluu Virtsarakon kanavaan, joka kulkee kehon takaosaa pitkin.

Moksauksessa vauvaa ei työnnetä, manipuloida tai käännetä käsin. Se ei ole sama asia kuin terveydenhuollossa tehtävä sikiön ulkokäännös. Ulkokäännöksen mahdollisuutta arvioidaan terveydenhuollossa, jos vauva on loppuraskaudessa edelleen perätilassa.

Moksassa annetaan keholle lämpöärsyke tietyn pisteen kautta ja pyritään tukemaan tilannetta, jossa vauvan toivotaan kääntyvän pää alaspäin.

Tärkeää on sanoa tämä selkeästi: moksa ei lupaa vauvan kääntymistä. Se on kiinalaisen lääketieteen menetelmä, jota voidaan käyttää osana perätilan kokonaisuuden tarkastelua, jos raskausviikot ja tilanne ovat siihen sopivat.

Millä raskausviikoilla moksaa voidaan käyttää?

Sikiön perätilaan liittyvä moksaus ajoittuu yleensä loppuraskauteen, mutta ei aivan viime metreille.

Usein sopiva ajankohta on noin raskausviikoilla 32–36, kun vauvan perätila on todettu ja kohdussa on vielä tilaa spontaanille kääntymiselle. Ajatuksena on, että hoito tehdään vaiheessa, jossa perätila on jo ajankohtainen löydös, mutta vauva ei ole vielä niin suuri, että kääntymisen mahdollisuudet olisivat selvästi pienentyneet.

Ajoitus arvioidaan aina yksilöllisesti. Joskus perätila todetaan myöhemmin, joskus tilannetta seurataan ensin neuvolassa tai synnytyssairaalassa. Myöhemmässä loppuraskaudessa terveydenhuollossa voidaan arvioida ulkokäännöksen mahdollisuutta ja synnytystapaan liittyviä vaihtoehtoja.

Raskauden aikana hoito suunnitellaan aina raskausviikkojen, äidin voinnin, vauvan tilanteen ja terveydenhuollossa saadun tiedon perusteella.

Jos moksa sopii tilanteeseen, se opetetaan kotikäyttöön

Perätilan yhteydessä moksa ei yleensä ole vain yksi vastaanotolla tehtävä hoito. Jos tilanne on sopiva eikä vasta-aiheita ole, äidille voidaan opettaa, miten moksaa tehdään kotona turvallisesti.

Tämä on tärkeää, koska perätilaan liittyvässä moksauksessa säännöllisyydellä on merkitystä. Moksaa tehdään tavallisesti päivittäin tietyn jakson ajan, raskausviikot, äidin vointi ja muu raskauden seuranta huomioiden.

Vastaanotolla käydään läpi, mihin kohtaan moksaa tehdään, miten lämpöä käytetään, miltä hoidon pitäisi tuntua ja milloin moksaus jätetään tekemättä. Tarkoitus ei ole, että äiti jää arvailemaan ohjeita itse, vaan että kotona tehtävä moksaus on selkeää ja turvallista.

Moksaa ei aloiteta omin päin, jos raskaudessa on jotakin poikkeavaa, epäselvää tai seurannassa olevaa. Ensin katsotaan, sopiiko moksa juuri tähän tilanteeseen.

Milloin moksaa tai akupunktiota ei tehdä?

Sikiön perätilaan liittyvää moksaa tai akupunktiota ei tehdä automaattisesti kaikille. Ensin katsotaan, onko tilanne hoitoon sopiva.

Hoitoa ei yleensä tehdä, jos raskaudessa on esimerkiksi verenvuotoa, epäily lapsivedenmenosta, voimakasta supistelua, ennenaikaisen synnytyksen uhkaa, istukan poikkeava sijainti, monikkoraskaus, selvästi poikkeava lapsiveden määrä, huoli vauvan kasvusta tai voinnista, sikiön rakennepoikkeavuus, äidin kuume, infektio tai selvästi huono vointi.

Moksausta ei myöskään aloiteta omin päin, jos terveydenhuollossa on ohjeistettu välttämään vauvan kääntymiseen tähtääviä keinoja tai jos raskaudessa on jokin muu seurannassa oleva poikkeavuus.

Käytännön rajaus on yksinkertainen: jos raskaudessa on jotakin poikkeavaa, epäselvää tai seurannassa olevaa, tilanne varmistetaan ensin terveydenhuollossa. Hoitoa ei tehdä silloin, kun se ei sovi raskauden kokonaistilanteeseen.

Perätila, lantio ja kehon jännitys

Kiinalaisessa lääketieteessä perätilaa ei katsota vain vauvan asentona, vaan myös äidin kehon tilan kautta.

Loppuraskaudessa lantio, alaselkä, lonkat, vatsan alue ja pallea voivat olla kuormittuneita. Keho voi olla väsynyt, kylmä, jännittynyt tai jatkuvasti valmiustilassa. Hengitys voi jäädä ylös, selkä väsyä ja lantion alue tuntua ahtaalta tai kiristävältä.

Tämä ei tarkoita, että jännitys "aiheuttaisi" perätilan. Kyse on enemmän siitä, että kehon kokonaisuutta katsotaan: onko liikkeelle tilaa, onko alavartalossa lämpöä, onko Qi:n liike vapaata, ja miten äiti itse voi raskauden loppuvaiheessa.

Vastaanotolla voidaan kiinnittää huomiota esimerkiksi alaselän ja lantion tuntemuksiin, vatsan kireyteen, kylmyyteen tai kuumotukseen, väsymykseen, uneen, stressiin ja siihen, miten keho reagoi hoitoon.

Miksi juuri lämpö?

Moksa tuottaa lämpöä, ja lämmöllä on kiinalaisessa lääketieteessä oma merkityksensä.

Lämpö voi olla aktivoiva, liikettä herättelevä ja kehoa pehmentävä ärsyke. Perätilan yhteydessä moksaa käytetään erityisesti BL67-pisteelle, koska sen ajatellaan vaikuttavan Virtsarakon kanavan kautta raskauden loppuvaiheen liikkeeseen ja vauvan asennon muuttumisen mahdollisuuteen.

Tätä ei tarvitse ajatella mekaanisesti. Moksa ei "pakota" vauvaa kääntymään, eikä sen tarkoitus ole painostaa kehoa. Se on ärsyke, jota käytetään silloin, kun tilanne on siihen sopiva ja kun halutaan tukea kehon omaa liikettä.

Jos äidin keho on hyvin kuuma, levoton, voimakkaasti supisteleva tai muuten ärtynyt, lämpöhoito ei välttämättä ole oikea suunta. Siksi moksaa ei tehdä kaavamaisesti kaikille, vaan kokonaisuus arvioidaan ensin.

Akupunktio ja moksa eivät korvaa raskauden seurantaa

Sikiön perätila on aina myös neuvolan ja synnytyssairaalan seurannassa oleva asia. Akupunktio ja moksa eivät korvaa ultraääniseurantaa, synnytystapa-arviota tai terveydenhuollossa arvioitavaa ulkokäännöksen mahdollisuutta.

Akupunktio ja moksa ovat kiinalaisen lääketieteen näkökulmasta täydentäviä menetelmiä. Niiden tehtävä ei ole tehdä päätöksiä synnytystavasta tai arvioida vauvan vointia. Nämä kuuluvat raskauden lääketieteelliseen seurantaan.

Hoitoa ei tehdä, jos raskaudessa on vasta-aiheita, poikkeavaa vuotoa, lapsivedenmenon epäilyä, voimakasta supistelua, huolta vauvan voinnista tai muu tilanne, jossa kääntymiseen vaikuttavia hoitoja ei suositella.

Turvallinen lähtökohta on, että perätila on todettu, raskaus on seurannassa ja hoitoon tullaan tilanteessa, jossa äidin ja vauvan vointi on muuten tiedossa.

Mitä vastaanotolla katsotaan?

Vastaanotolla sikiön perätilaa ei katsota vain yhtenä teknisenä asiana. Kokonaisuutta jäsennetään raskauden tilanteen mukaan.

Huomiota voidaan kiinnittää esimerkiksi siihen:

• millä raskausviikoilla ollaan
• miten perätila on todettu
• onko vauvan asento seurannassa neuvolassa tai synnytyssairaalassa
• onko ulkokäännöksestä ollut puhetta
• millainen äidin vointi on
• onko supistelua, kipua tai paineen tunnetta
• onko lantion, alaselän tai vatsan kireyttä
• onko palelua, kuumotusta tai voimakasta väsymystä
• miten uni ja stressitaso ovat
• millainen kieli ja pulssi ovat

Kartoitus on jäsennelty, ei loputon haastattelu. Tarkoitus on hahmottaa, onko akupunktio tai moksa tähän tilanteeseen sopiva lähestymistapa ja millaisena raskauden loppuvaiheen kokonaisuus näyttäytyy.

Kun vauva on perätilassa

Sikiön perätilassa huomio kiinnittyy helposti vain siihen, kääntyykö vauva vai ei. Se on ymmärrettävää, koska vauvan asento vaikuttaa synnytyksen suunnitteluun.

Kiinalaisen lääketieteen näkökulmasta tilannetta katsotaan hieman laajemmin: millaisessa vaiheessa raskaus on, millainen äidin kehon tila on, ja onko kehossa tilaa, lämpöä, liikettä ja rauhaa muutokselle.

Moksa ja akupunktio eivät ole mekaaninen tapa pakottaa vauvaa asentoon. Ne ovat kiinalaisen lääketieteen keinoja tarkastella ja tukea raskauden loppuvaiheen kokonaisuutta silloin, kun vauva on perätilassa.

Tavoite ei ole luvata lopputulosta, vaan katsoa tilannetta selkeästi, turvallisesti ja kokonaisuus huomioiden.